27.5.2012

Perfect backpack

Oletko koskaan etsinyt jotain kissojen ja koirien kanssa, kolunnut läpi kaikki mahdolliset paikat ja lopulta turhautunut etsintään muttet silti luovuttanut? Minä olen, useinkin. Uusin harmaita hiuksia aiheuttanut hankintani on reppu. Olen jo pidemmän aikaa halunnut heittää repun selkääni, mutta kriittisyys niitä kohtaan on aina ollut syy siihen ettei sitä ole selässäni nähty sitten ala-asteen.. On varmasti sanomattakin selvää että Reebokin reput eivät ehkä ole ihan sitä meikäläisen tyyliä ;)

En enää edes muista mistä bongasin reppuni mutta sitä on sitten etsittykin.. Turussa kiersin läpi lähes jokaisen Seppälän, tuloksetta. Sama kävi Helsingissä ja olin jo heittämässä kirvestä kaivoon mutta Forumin liikkeen ihana myyjä pelasti päiväni varaamalla mulle omani Stockan vieressä sijaitsevasta putiikista. Kassalla koin vielä yhden iloisen yllätyksen, reppu oli kaiken kukkuraksi alennuksessa ja maksettavaa jäi noin viisitoista euroa.







Sandaalit, shortsit, farkkupaita ja hattu H&M / T-paita Marni for H&M
Aurinkolasit Topman

Reppu Seppälä

Tällaisessa rennossa ja kesäisessä asussa vietin vapaapäivääni eilen. Viiden päivän vapaaputken toinen päivä on pian ohi, toivottavasti tulevina päivinä säät ovat yhtä suotuisat kuin tähänkin asti! Nyt palaan telkkarin ääreen jännittämään Euroviisuja!

21.5.2012

Kalkkilaivan leopardishortsinen kapteeni

Noin kuukausi takaperin olin ystäväni kanssa shoppailemassa ja silloin vaatekauppojen hyllyiltä pystyi päättelemään kesän vaanivan aivan nurkan takana. Shortsejahan sitä päädyttiin sovittelemaan ja mä en pääse yli enkä ympäri siitä oudosta tunteesta kun on puoli vuotta viilettänyt pitkissä housuissa ja yhtäkkiä kiskaisee shortsit kinttuihinsa..

Oon sään suhteen todella varovainen, onnistun aina jotenkin kummasti hankkimaan itselleni kuumetta tai vähintään flunssan pukeutumalla liian heppoisesti. "Kyllä tuolla nyt tarkenee!" on petollinen lause mitä kuulen kaikuvan suustani vähän liian usein. Nyt olen kuitenkin yrittänyt parhaani pukeutua sään mukaan ja ehkä hieman ylikin, koska en tosiaankaan halua päätyä sängyn pohjalle makaamaan. On päiviä milloin mua on kyllä huvittanut, muut viilettävät ulkona t-paidoissa ja meikäläinen on vuorautunut kunnon takkiin ja paksuun villahuiviin.

Tänään uskaltauduin ulos shortseissa ja gladiaattorisandaaleissa ensimmäistä kertaa tälle vuodelle! Siinä vaiheessa kun mittari näytti yli kahtakymmentä vielä iltakuudelta en katunut asuni valintaa hetkeäkään. Kaivoin esille leopardikuosiset shortsit mitkä herättivät aika paljon mielipiteitä ensiesiintymisellään blogini puolella ;) Hipelöidessäni shortsi- ja sandaalikokoelmiani mun olisi tehnyt mieli pukea niistä jokainen päälleni enkä malta odottaa että pääsen niin tekemään! Tämän vuoden sandaalineitsyyden veivät mun ultimate-lempparit, eli Topmannilta tilaamani gladiaattorit mitkä eivät jostain käsittämättömästä syystä ole ikinä saaneet täällä omaa hetkeään parrasvaloissa.







Sandaalit ja shortsit Topman / T-paita ja bikerliivi Cheap Monday / Hattu ja aurinkolasit Weekday

Kesäisiin tunnelmiin on hyvä lopettaa! Palaillaan jälleen :)

17.5.2012

Vuittonin kanssa hautaan?

Törmäsin taannoin lehtiä selaillessani erittäin mielenkiintoiseen juttuun joka jäi mieleeni kummittelemaan pitkäksi toviksi. Siinä käsiteltiin viimeisen matkan asuja, eli niitä asukokonaisuuksia mitä puetaan vainajien päälle hautajaisiin. Aiheeseen perehtyneet henkilöt kertoivat että jopa hautajaisista tehdään nykypäivänä persoonallisempia kuin ennen ja mielipide etenkin siitä mitä läheisen päälle puetaan on muuttunut. On kuulemma ollut baseball-takkia, ammatteihin liittyviä työhousuja ja lempisolmioita. Olin hieman yllättynyt, sillä yhden henkilön mielestä "omituisin" asia mitä hän oli nähnyt arkussa makaavan henkilön päällä oli juuri edellä mainittu baseball-takki lajia monta kymmentä vuotta intohimoisesti harrastaneen miehen päällä. No joo, mustiin pukuihin tai pitkiin valkoisiin kaapuihin verrattuna tavanomaisesta poikkeavaa mutten käyttäisi samaa sanavalintaa.

Kun sain jutun luettua, aloin tietenkin pohtia kuumeisesti mitä haluaisin itselleni puettavan jos tästä sattuisin kupsahtamaan. "No tietenkin Guccin kengät jalkoihin, Vuittonin vyö vyötärölle ja laukku vierelle". Suunnilleen tuolta kuulosti ensimmäinen ajatukseni aiheeseen liittyen. Kului ehkä viisi sekuntia kun ehdin jo muuttaa mieltäni. Henkilökohtaisesti vihaan hautajaisia, enkä edes halua ajatella niitä mutta jollain oudolla tapaa omien hautajaisten suunnitteleminen kiehtoo. Oon aina rakastanut suunnitella kaikkea mahdollista ja tehnyt kaiken niin kuin itse haluan. Osaan olla monissa tilanteissa todella jääräpäinen, oon suunnitellut tulevia häitänikin täysillä(vaikka eräs "pikku juttu" puuttuu, heh...) joten miksen voisi miettiä myös hautajaisiani?

Palatakseni takaisin ensimmäisiin ajatuksiini asiasta, mieleeni tuli muunmuassa se että onko järkeä laittaa lähes tonnin arvoinen laukku maan alle luonnon tuhottavaksi/antaa sen palaa poroksi kun sen voisi edellä mainittujen vaihtoehtojen sijasta saada esimerkiksi siskoni? Vaikka vaalin monia perinteitä, vaadin silti saada omaperäiset ja itseni tyyliset hautajaiset esimerkiksi juuri tuohon asukokonaisuuteen liittyen. Se nyt ei tule varmasti kenellekään yllätyksenä, tällainen värikäs persoona kuin olen. Näin lievästi ilmaistuna ;)

Vaatekriisit ovat mulle arkipäivää. Valehtelematta jokaisella kerralla laittautumisessani kestää liian kauan juuri vaatteiden päättämisessä. Jos mulla on vaatekriisi kun olen lähdössä ruokakauppaan, voitte varmasti kuvitella millainen kriisi asun valinnasta viimeiselle matkalleni syntyi?! Jos bussipysäkille kävellessä onkin pukenut päällensä ihan tyhmät housut, voi aina kääntyä takaisin ja mennä vaihtamaan ne toisiin. Arkkuasusta ei sitten paljoa inistäkään vaan se toive mikä on mustaa valkoisella, on ja pysyy.

Haluaisin että jokainen läheiseni ja ystäväni näkisivät mut viimeisen kerran juuri sellaisena kun ovat minut tunteneet. Eivät tylsässä mustassa puvussa. Haluaisin että jokainen muistaisi asustani jonkun asian, esimerkiksi sellaisen mitä muut eivät välttämättä tiedä. Joku asuste, esimerkiksi huivi, muistuttaisi jotakuta hulvattomasta seikkailustamme. Kenkäni kertoisivat toiselle tarinan siitä unohtumattomasta kesäisestä retkestämme, hattu siitä veneretkestä milloin se lensi virran viemäksi, housut jännittävästä tuunausoperaatiosta, sormus sormessani siitä kuinka paljon ystävyytemme merkitsi minulle tai kaulakoruni siitä kuinka railakkaan illan jälkeen astuin sen päälle ja seuraavana päivänä liimasin sen kasaan.

Sama pätee vieraiden pukeutumisessa, haluaisin jokaisen miettivän parhaita muistojamme ja niitä vaatekappaleita mitkä muistuttavat henkilöä minusta. Mustiin pukeutunut ihmismeri, ei kiitos. Palatakseni takaisin postauksen aiheeseen, omaan hautajaisasuuni. En yksinkertaisesti osannut tehdä lopullista päätöstä mutta ehkä kuviin valitsemani asiat antavat edes jotain osviittaa. Toisaalta olisi ihanaa jos ehtisi kunnolla suunnitella kaiken asuun liittyvän pienintäkin yksityiskohtaa myöten. Toisaalta myös ajatus siitä että jokainen lähimmäisistäni päättäisi yhden asuun liittyvän jutun kuulostaisi myös ihanalta.

Vaikka tämä postaus poikkeaa melkoisesti elämäniloa hehkuvasta persoonastani sekä kirjoitusteni valtavirrasta, älkää huolestuko. Mietin usein syvällisiä asioita ja monet niistä saattavat jäädä pääni sisään kummittelemaan moneksi viikoksi. Lupa helpoituksen huokauksiin myös niille jotka ajattelevat mulla viiraavan päässä ja pahemman kerran. Haudata nyt Vuittonin laukku, herranen aika! Kuvissa näkyvät asusteet eivät vahingoittuneet millään tavalla ja esimerkiksi laukkuani suojelin silkkihansikkain, vaikkei siltä ehkä näytäkkään.. Mikäli joku naapuri näki touhuni ja pitää meikäläistä kajahtaneena, ei syytä huoleen. En kuvittele asusteilla olevan sieluja.

15.5.2012

Why can’t this moment last forevermore?

Irtiotto arjesta vietetty ja työputkikin ehti tänään startata. Irtiotolla tarkoitan tietenkin täysin vapaata viikonloppua minkä vietin Turussa. Saavuin perille perjantaina hyvissä ajoin että aikaa jäi muuhunkin kuin panikointiin siitä milloin täytyy alkaa valmistautua illan rientoihin ;) Kokonaisuudessaan viikonloppu oli onnistunut, oli ihan parasta nähdä pitkästä aikaa kaikkia ihania ihmisiä!

Turku on erittäin petollinen paikka, koska sanonta "tili tuli, tili meni" pätee visiiteilläni kyseiseen kaupunkiin kutinsa vähän liian hyvin.. Nautiskeltiin hyvästä murkinasta, shoppailtiin, yövyttiin hotellin pehmeissä lakanoissa ja tottakai tehtiin täsmäiskuja paikalliseen yöelämään. Tapamme mukaan valokuvien räpsiminen jäi hieman vähemmälle, mutta sentään jotain oli kamerani muistikortille tallentunut..

Kyllä, näin säälittävältä näyttää reissun kuvasaldo. Myönnettäköön se tosiasia, että kuvia kyllä löytyy lisää mutta ne eivät välttämättä ole niin edustavia enkä halua kuvitella sitä huudon määrää mitä saisin kavereiltani jos niitä tänne pamauttelisin :D Saavuin sunnuntaina hyvissä ajoin kotiin ja masentelin muunmuassa sitä seikkaa ettei ehditty kunnolla kuvaamaan yhtään asukuvia Turun mahtavissa maisemissa.. Koiranpentu-ilme ilmeisesti tehosi koska sain äidin mukaani ikuistamaan yhden asun missä huitelin ympäri katuja.

Mulle on viime aikoina kehittynyt pappahousu-fetissi. Olen käyttänyt Weekdaysta ostamiani housuja todella usein ja nyt ostin Hennesistä uudet pöksyt enkä ihmettelisi jos esimerkiksi vaariltani löytyisi samantyyliset. Täytyyköhän mun tehdä yllätyshyökkäys vaarin vaatekaapille?







Kengät, housut, t-paita ja hattu H&M
Takki Weekday
Aurinkolasit Topman
Salkku Gina Tricot

10.5.2012

Ruskeet nahkapökät

En muista koska viimeksi oisin tuntenu itteni yhtä kiireiseksi kun viime aikoina! Jätän asiat aina viime tippaan ja nyt ylimääräisiä sydämentykytyksiä aiheuttaa se että mun pitäis huomenna aamu kymmeneltä töröttää junassa.. Pakattu matkalaukku on tuntematon käsite ja tuhat muutakin asiaa pitäisi hoidella kuntoon. Suuntaan Turkuun viettämään täysin vapaata viikonloppua! Tajusin tossa yks päivä että meikäläinen on viipottanut pitkin Turun katuja viimeksi melkein vuosi sitten, eli nyt on hyvä aika korjata tilanne ;)

Keskiviikkona oli palkkapäivä joten tiedossa on muunmuassa shoppailua, hyvää ruokaa ja mahtavaa seuraa!Vaikka tekemistä riittäisi, repäisin silti itselleni pikaisen tauon tulla postailemaan. Sain viimeiseen postaukseen kommentteja kauluspaitojen puolesta ja päätin tossa yks päivä pukea toistamiseen rennon kauluspaidan osaksi asuani. Tällä hetkellä en kykene mahtaviin reportaaseihin asuni syntymisestä, joten parempi kai antaa kuvien puhua puolestaan.







Kauluspaita, hattu, kaulakoru ja aurinkolasit H&M / Kengät Lanvin for H&M
Nahkapökät Gina Tricot
Salkku Topman
T-paita Weekday

Tällaista pikaista päivitystä tällä erää, pysykäähän linjoilla!

7.5.2012

I HATE DRESS SHIRTS

Jokaiselta löytyy varmasti sellaisia asioita mitkä menevät oman pukeutumisen mukavuusalueen ulkopuolelle mutta niitä löytyy siitä huolimatta vaatekaapista. Mulla niitä ovat kauluspaidat. Muistan vieläkin sen tunteen kun jouduin etsimällä etsimään ylioppilasasuuni kauluspaitaa ja olisin halunnut jättää sen pois keinoja kaihtamatta. Jos asukokonaisuus vaatii kauluspaitaa mikä on napitettava viimeistä nappia myöten kiristämään kaulaa, mua tuskin tullaan näkemään paikalla ellei seurauksena ole kammottavia seuraamuksia.

En tiedä miten kauluspaitoja kohtaan kohdistuva viha on pääni sisälle kehittynyt ja silti niitä löytyy useita roikkumassa vaaterekissäni. Viha on ehkä hieman liioiteltu ilmaisu, mutta ymmärtänette pointin. Useimmat kauluspaidat ovat makuuni tylsiä, toiset taas luovat liian virallisen mielikuvan tällaisen vakavasti otettavan kaksikymmentä vuotiaan miehenalun mieleen. Ja esimerkiksi punamustia ruutukuvioisia kauluspaitoja en voisi kuvitellakaan itseni päälle, näin kiltisti sanottuna. Kyseiset paidat lukeutuvat niihin harvoihin asioihin mitkä eivät omasta mielestäni sovi mulle enkä näe niitä osana omaa tyyliäni.

Vaatekokoelmastani löytyy tylsiä kauluspaitoja odottamassa tilaisuuksia joissa niitä on pakko käyttää, mutta niiden seassa on myös sellaisia yksilöitä mitkä aiheuttavat silloin tällöin pääkopassani jonkinlaisen häiriön minkä seurauksena löydän itseni viilettämässä tyytyväisenä pitkin kyliä kauluspaita ylläni. Näin kävi tänään ja uskon syyn olleen viimeaikainen tuunausintoiluni koska paidasta löytyy kieltämättä samoja piirteitä kuin tuunaamistani vaatteista.







Kengät, kauluspaita, hattu, vyö ja aurinkolasit H&M / Housut ja samettitakki Weekday

Näytän viimeisessä kuvassa kuulemma viisivuotiaalta innokkaalta pikkupojalta joka on juuri saanut ikioman kemisti-leikkisettinsä.. Arvatkaas mitä tälle pikku-professorille kävi tänään! Annetaan seuraavan kuvankaappauksen valaista asiaa..


















Takaisin asiaan, mun vaatekaapin mustia lampaita ovat siis kauluspaidat. Onko teillä mitään sellaista mitä ette mielellänne pukisi päällenne tai ette miellä omaan tyyliinne sopiviksi? Ja kaiken kukkuraksi niitä löytyy silti vaatekaapeistanne ja tulee vieläpä joskus käytettyä?

4.5.2012

DENIM

Tossa vähän aikaa sitten tuunailin vaatteitani. Siitä hetkestä lähtien kun ne onnistuneen muodonmuutoksen jälkeen roikkuivat huoneessani mulla oli palava halu pukea ne päälle. Useat halusivat nimenomaan nähdä kyseiset vaatekappaleet meikäläisen päällä. Vaatteiden kuvaushetkellä kun ei oikein houkutellut vetäistä niitä päälle koska ne olivat litimärkiä ja haisivat vielä melko vahvasti käyttämiltämme kemikaaleilta. Tilanne oli toinen sen jälkeen kun ne olivat pyörineet pesukoneessa uudemman kerran ja tuoksuivat huomattavasti miellyttävämmälle ;)

Päätin iskeä kaksi kärpästä yhdellä iskulla ja yhdistää samaan asuun niin takin kuin farkutkin. Pyrin muun asukokonaisuuden suhteen yksinkertaisuuteen, jotta tuunaamani vaatteet saivat oikeutta osakseen. Ja sehän nyt on sanomattakin selvää, että tuollaisiin vaatteisiin ei mitä tahansa yhdistelläkään tai asusta saattaisi tulla melkoinen sekametelisoppa. Lopuksi heitin nokalleni uudet aurinkolasit ja päähäni painoin leveälierisen hatun!





Kengät ja hattu H&M / T-paita Seppälä / Aurinkolasit Monki

On se vielä kerran sanottava että mä tykkään! Mites ruutujen siellä puolen, nyt kun olette nähneet molemmat niin sanotusti in action.. Kolahtaako edelleen vai hirvittääkö entistäkin enemmän?

3.5.2012

I just want to say I love you

Niin ne päivät vaan rientävät. Vasta vähän aikaa sitten tuntui siltä ettei ole mitään järkevää tekemistä. Vaikka töitäkin on riittänyt, ei se menoa haittaa koska se on niin mukavaa puuhaa! Vappuakin tuli juhlittua, tosin ei niin perinteisesti vaan rynnimällä suoraan töistä kuluttamaan tanssilattiaa osoitteeseen Mannerheimintie 6b.. ;)Mua ei ollenkaan haitannut etten päässyt esimerkiksi pinkikille koska en oo oikeen ikinä pahemmin välittänyt tollasista suurista massatapahtumista. Selostuksen pointtina lähinnä se että oli hauskaa ja oon ollut onneni kukkuloilla päivästä toiseen jo pidemmän aikaa. Mikäs sen parempi!
Onnellinen oon myös eräästä toisesta asiasta, nimittäin siitä että blogini täytti tossa parisen viikkoa sitten kolme vuotta. Ihan uskomatonta että siitä on jo yli kolme vuotta kun pistin ikioman blogin pystyyn. Muistan vieläkin kuinka useat kaverini päivittelivät ettei siinä ole mitään järkeä, enkä esimerkiksi itse tietänyt silloin ketään bloggaavaa poikaa. Nyt tuntuu että joka toisella on oma blogi, oli kyseessä sitten nais- tai miespuolinen.

Mietin todella usein omassa päässäni erilaisia "entä jos en olisi tehnyt sitä"-skenaarioita ja blogin perustaminen on yksi niistä. Aloitin blogin kirjoittamisen sen takia koska nuorten suosimat kuvagalleriat eivät riittäneet mulle, halusin päästä ilmaisemaan itseäni pidempien tekstien avulla ja tietenkin jakamaan enemmän kuvia mihin pyrin myös panostamaan. Olen aina rakastanut kirjoittamista ja se on yksi niistä harvoista asioista missä tiedän olevani hyvä :D Blogista on tullut mulle niin tärkeä harrastus, ettei sitä oikeastaan voi kuvitellakaan ellei itse voi samaistua kyseiseen asiaan.

En voi sanoin kuvailla miten ilonen mä olen teistä jotka luette meikäläisen raapustuksia! Oon saanut teiltä maailman herttaisimpia kommentteja, vinkkejä pulmatilanteissa ja mahtavia toiveita. Silloin tällöin tulee myös risuja, mutta tuskin kenenkään bloggaajan elämä pelkkää ruusuilla tanssimista on ;) Lisäksi on mielettömän hienoa kuulla jos joku saa tyylistäni, kuvistani tai vaikkapa tuunausvinkeistäni inspiraatiota. Voin käsi sydämellä sanoa että mulla on maailman paras lukijakunta <3

Mietin tossa yks päivä miten hauskaa ja piristävää sekin on kun jotkut tulevat moikkaamaan bongatessaan mut vaikka shoppailun lomassa tai pyytävät halausta taikka yhteiskuvaa esimerkiksi sateisen työpäivän keskellä. Voin kertoa että te teette tästä tekemisen arvoista touhua :) Mulla tulee olemaan todella työntäyteinen kesä mutta älkää pelätkö, myös vapaapäiviä riittää ja silloin tottakai löytyy aikaa päivitellä blogia. Toivon kuitenkin ymmärrystä jos musta ei vähään aikaan kuulu, koska supermies mä en sentään ole.

Kengät ja t-paita H&M / Takki H&M Fashion against aids / Housut Weekday / Kaulakoru 5preview / Hattu Topman

Mun piti kirjoitella tästä aiheesta jo aikaisemmin koska olin suunnitellut paljon hienompia ilmapallokuvia. Tottakai joku kalastaja oli röyhkeästi valloittanut juuri sen laiturin pään millä olisin halunnut ikuistaa itseni pallot kourassa, tuuli niin että naama oli irrota ja pallot lentelivät milloin missäkin. Eihän tällaisessa sattumien sumassa mene muuta kuin hermot, ensi kerralla ei hyvä heilu mikäli nään laiturin nokassa yhdenkin mato-ongen!

Halusin tämän tekstin myötä kera ilmapallokuvien hieman juhlistaa blogini kolme vuotta kestänyttä taivalta. Tästä on hyvä jatkaa, toivottavasti viihdytte mukana vielä toiset mokomat!