31.10.2013

MAD HATTER MAKEUP TUTORIAL

Rakastan naamiaisia. Jos ystävä ilmoittaa pitävänsä teemabileet, olen täysillä mukana. Kun koittaa se aika vuodesta että työntekijät saavat pukeutua erikoisiin asuihin, olen se joka on ensimmäisenä rynnimässä ympäri kauppoja täydellistä asua kasaamassa ja viipottaa töissä eriskummallisen näköisenä. Hauskaa on myös se että mulla on niin laidasta laitaan omiakin vaatteita että niitä voi soveltaa erilaisiin teemoihin ja naamiaisasuihin. Ylivoimainen suosikkini hahmoista joiksi olen pukeutunut on Hullu hatuntekijä.

Koska mulla ei ollut parempaakaan tekemistä ja elämme halloweenin aikaa, päätin hyppiä metsässä Hullun hatuntekijän näköisenä. Halusin tietenkin myös jakaa hieman vinkkejä jos joku vaikka saisi inspiraatiota pärähtää tuleviin naamiaisiin Hulluna hatuntekijänä. ;)

Kaikki alkaa meikistä. Pari kuvaa siitä mitä suunnilleen haetaan takaa ja voidaan aloittaa.
kuvat täältä

1. Kulmakarvat ja pohja. Kulmakarvat kannattaa ehdottomasti kiinnittää iholiimalla ihoon ennen kuin tekee yhtään mitään, näin ne jämähtävät kiinni eivätkä meikin takia putoa pois. Omien kokemuksieni perusteella suosin Mehronin valkoista meikkivoidepuikkoa, sillä olen saanut aina tasaisimman ja valkoisimman lopputuloksen. Töpöttelen meikkivoidetta naamalleni meikkisienellä ja kun olen valmis, Grimasin valkoinen cake make-up tulee kuvioihin. Sitä kun huiskii ympäri pärstää puuterihuiskulla, meikkivoiteen saa kiinnitettyä.
2. Silmät. Valkoista ripsiväriä muhkeat kerrokset ripsiin minkä jälkeen siirrytään luomiväreihin joilla saa ihmeitä aikaan, itse käytin sinisen eri sävyjä ja pinkkiä. Laitoin luomiväriä ensin luomiini, josta etenin ylemmäs kulmakarvoihin asti. Kun tämä oli tehty, tein suunnilleen samanmuotoisen alueen silmieni alapuolelle aloittaen siitä kohdasta mihin omat kulmakarvani loppuvat. Itse pidän näyttävästä lopputuloksesta joten värejä ei kannata säästellä.
3. Varjostukset. Puuterihuiskuun luomiväriä, kannattaa puristaa huiskua yhteen että varjostuksen saa virtaviivaiseksi eikä se mene niin suurelle alelle kuin esimerkiksi aurinkopuuteri. Kun posket on saatu hoideltua on nenän vuoro. Luomiväriä kannattaa levittää melko suoraksi viivaksi silmistä lähtien nenän varteen ja häivyttää rajoja puhtain sormin. Näin lopputuloksesta tulee elävämpi.
4. Lopuksi vielä pientä parantelua kohtiin jotka sitä kaipaavat ja lilaa huulipunaa huulille. Kun haluttu maski on valmis, viimeistelen lopputuloksen kiinnityssuihkeella joka edistää meikin pysymistä ja värien säilymistä.
Kun suihke on kuivunut on aika kiskaista päähän peruukki ja vaihtaa meikkinen huppari asiaankuuluviin tamineisiin. Henkilökohtainen versioni Hatuntekijästä näyttää tältä...
Lisää kuvia hullun hauskasta retkestäni metsään kera teekupposen on tulossa erittäin pian. ;)
Oletteko te juhlimassa halloweenia pukeutumalla vai aiotteko jättää kyseisen juhlan huomioimatta?
 
 

28.10.2013

OMG, VIIKSET!

Luontoäidillä on luultavasti meikäläisen suhteen jotain hampaan kolossa. Olen tässä viime aikoina suunnitellut esimerkiksi hieman pidemmän mittakaavan naamiaisasu-tutorialia ja kuvauksia metsän siimeksessä eikä toi jäätävä sää ainakaan auta asiaa. Aina kun sitä aikaa viimein irtoaisi niin ulkona jyllää tuulinen myrsky. Sepä oli tänäänkin syynä suunnitelmien muutokselle..

Olen lukittautunut koko päiväksi sisälle, juoruillut parin kaverin kanssa puhelimitse, katsonut Client listin ja tässä parin viime tunnin ajan kuunnellut repeatilla Celine Dionin uutuusalbumia ennakkoon Radio Novan nettisivuilta. Suosittelen lämpimästi kuuntelemaan mikäli yhtään kyseisen naikkosen musiikki kolahtaa. Itse en voisi olla enemmän innoissani uuden albumin ilmestymisestä! ♥ Varoitus kaikille, tämä poika ei lähikuukausina kuuntele muuta kuin Dionia ja Gagaa. :D

Celinen uusien kipaleiden pauhatessa kajareista eksyin selailemaan kuvatiedostojani enkä edes muistanut viime viikolla ikuistettuja asukuvia, jotain hyvää siis ulkona jylläävästä myrskystäkin seurasi eivätkä kuvaset jää julkaisematta. En tosin tajua miten en voinut muistaa niiden olemassaoloa sillä olen yhden kuvan postannut lookbookin puolelle. Noh, tekevälle sattuu. Pidemmittä puheitta kuvien kimppuun, tummanpuhuvan asun kruunasivat OMG!-pipo ja viiksikoru.

kengät, housut, neule ja nahkaliivi H&M / laukku Zara / rusetti Monki / aurinkolasit Weekday /
pipo glitter / "häntä" Seppälä / sormus Tiger
 
Toivotaan että myrsky hellittää ja pääsen toteuttamaan pari suunnitelmaani ;) Meitsi jatkaa tanssahtelua Dionin tahdissa ja siirtyy keittämään teetä. Myrsky, mikä erinomainen tekosyy lipittää hunajaista teetä enemmän kuin laki sallii.
 
 

24.10.2013

KULTAA JA KIMALLUSTA

Miten pukeutua juhlalliseen tilaisuuteen? Kyseinen kysymys nousee aina esille juhlien lähestyessä ja luonnollisesti synnyttää keskustelua juhlavieraiden keskuudessa. Kuten arvata saattaa, meikäläinen on saanut seurata lähietäisyydeltä aiheeseen liittyvää kiivasta sananvaihtoa.

Olen huomenna osallistumassa juhliin minne ei ole ilmoitettu pukukoodia. Jos saan kutsun juhliin ilman pukukoodia, mielestäni paras tapa koota oma asukokonaisuus on käyttää maalaisjärkeä. Mihin kellonaikaan tilaisuus alkaa? Mitä juhlissa tehdään? Keitä tilaisuuteen osallistuu? Mikä on juhlien pääasiallinen tarkoitus? Huomiset juhlat alkavat illalla, niillä on tarkoitus syödä illallista, tilaisuuteen osallistuvat kaikki mukaan lukien ylemmät tahot ja niiden tarkoitus on viimeistä kertaa kokoontua yhteen päättämään tämä vuosi.

Itselleni ei tulisi pieneen mieleenkään mennä kyseiseen juhlaan sinisissä farkuissa ja tennareissa. Enkä ole sitä mieltä että jokaisen miehen tulisi seistä rivissä mustissa puvuissa, kauluspaidat ylös asti napitettuina ja kravatit kireällä tai naisten istua jalat ristissä identtisissä pikkumustissaan hiukset nutturalla siistit nappikorvakorut korvissa. Olen sitä mieltä että jokaisen juhlavieraan tulee miettiä tilaisuutta mihin on osallistumassa ja millaisissa vaatteissa hän kokee kunnioittavansa järjestäjiä ja muita vieraita tarpeeksi, kunhan niihin ei lukeudu aikaisemmin mainitut tennarit.

Omalla kohdallani vaatekriteereihin kiteytyy etenkin se että millaisissa juhlavaatteissa juuri minä viihdyn ja mihin haluan pukeutua. Minut on määrätty tulemaan häihin valkoisessa puvussa vaikka se on etiketin vastaista koska se on suuri osa virallista juhlapukeutumistani. Olen kerännyt ristiäisissä katseita kiiltävillä sähkönsinisillä juhlakengilläni. Vanhojen tansseissa heiluttelin lanteitani ainoana valkoisessa puvussa ja samoin tein kun pääsin ylioppilaaksi. Useasti olen kuullut sanottavan että minulle naurettaisiin jos saapuisin juhliin tylsässä mustassa puvussa vaan ihmiset olettavat minun tekevän asiat hieman toisin koska se noudattelee omaa tyyliäni.

Aion noudatella omaa tyyliäni näissäkin juhlissa. "Mustaa kultaa" voisi olla tämänkertaisen juhla-asuni teema. Tuunasin nimittäin mustan bleiserin aivan mielettömän hienoilla kultaisilla niiteillä jotka sain yhteistyön kautta niitit.fi -verkkokaupalta. Olen tehnyt kyseisen yrityksen kanssa yhteistyötä aiemminkin enkä ikinä ole joutunut pettymään niitteihin tai oman käteni jälkeen. Halusin lopputuloksesta erikoisen joten koristelin ensin yläosan ja jatkoin niittejä alas asti ainoastaan oikealta puolelta. Tämä yksityiskohta toimii varmana katseenvangitsijana sillä se poikkeaa tavanomaisesta ratkaisusta ja vasemman puolen niitit päättyvät povitaskuun kun taas oikean alataskuun. Taskujen yläosat vuorasin kultaisella kiiltävällä kankaalla ja nekin tuovat mukaan oman säväyksensä.

Vaikka juhlapukeutumisen tekee hieman eri tavalla kuin muut mutta näyttää omasta mielestään tyylikkäältä ja on pukeutunut tilaisuuteen sopivasti, silloin asiat ovat oikeilla raiteilla. Vaikka puku olisi valkoinen, kengät säihkyisivät sinisinä tai bleiserissä olisi niittejä. Kunhan jaloista ei löydy niitä tennareita ;)

Ps. Kuvien avulla pieni sneak peak juhla-asuuni, siitä miltä lopputulos näyttää ylläni tullaan näkemään kuvamateriaalia kun juhlista on selvitty.. Ainiin, värjäsin hiuksetkin, jännittävää! ;)

21.10.2013

I ♥ LINNANMÄKI

Mietin usein miltä elämäni näyttäisi tällä hetkellä jos olisin tehnyt yhdenkin asian toisin. Valinnut jonkun tien sijaan kuljettavakseni aivan toisen reitin. Mitä jos en olisi tavannut juuri näitä ihmisiä ja mistä kaikesta olisin jäänyt paitsi. Miten monta naurua olisi jäänyt nauramatta, itkua itkemättä, puhelua soittamatta, työpäivää tekemättä, juhlaa juhlimatta, risteilyä risteilemättä, vitsiä heittämättä, metrilakua syömättä, kuvaa ottamatta ja halausta antamatta.

Kolme vuotta sitten hain kesätöihin Linnanmäelle ja samoihin aikoihin tein yhden elämäni parhaista päätöksistä, otin työpaikan huvipuistossa vastaan. Muistan vieläkin elävästi kuinka pienenä poikana hakkasin Nuijia ystävieni kanssa ja kuin yhtäkkiä monen vuoden jälkeen vapun aattona istuin itse juontamassa pelikierroksia innokkaille pelaajille. Takana oli koulutus uuteen työhön, edessä ensimmäinen työpäivä. En tuntenut ketään omalta osastoltani ja vaikka erittäin supliikki poika olenkin, mahan pohjassa oli asiaankuuluvasti innostuneisuuden lisäksi pieniä jännityksen perhosia. En kuitenkaan uskaltanut odottaa liikoja.

Erittäin nopeasti porukka alkoi kietoutua kasaan ja sain huomata että ympärilläni vilisi aivan mielettömiä tyyppejä joista useimmat ovat samanhenkisiä kanssani. Sekä tietenkin sen että sovin kyseiseen työhön kuin nenä päähän ja kaiken lisäksi työ on monipuolista sekä mielenkiintoista eikä mikään päivä ole täysin samanlainen. Työ jota teimme päivästä toiseen tuntui miellyttävältä ja päiviä joina ei halunnut mennä töihin ei ollut juuri lainkaan. Samalta tuntui viime vuonna eikä poikkeusta sääntöön tehnyt tämäkään vuosi.

Kaikki hyvä loppuu aikanaan, tämäkin vuosi on nyt saatu päätökseensä ja oli järjestyksessään meikäläisen kolmas puolen vuoden rupeama huvipuistomiljöössä. Monet ystävänikin kyselevät olkapäitään heilutellen miksi ihmeessä teen vuodesta toiseen kausiluontoista työtä kun tarjolla voisi olla kokopäiväistä duunia ympäri vuoden. Tämän kysymyksen vastausta ei kukaan voi täysin ymmärtää vaan se täytyy itse kokea. Kaikki se yhteenkuuluvuuden tunne, mieletön fiilis(sekä vähemmän mieletön fiilis bileiden jälkeisinä päivinä) ja taianomainen ilmapiiri ihanien ihmisten ympäröimänä on jotain sellaista mitä ei voi selittää vaan sen tuntee sisimmässään aina töissä sekä ajatellessaan näiden vuosien aikana tapahtuneita asioita.
 
Itse en työskentele Lintsillä ainoastaan sen takia että olisin töissä vaan myös sen takia että siellä on ihania ihmisiä joiden kanssa jakaa ne suunnattomat ilon hetket ja vähäiset surutkin. Pidän tekemästäni työstä todella paljon ja sitäkin enemmän ihmisistä joiden kanssa saan kunnian sitä tehdä. Jotkut ovat hypänneet kelkkaan kolme vuotta sitten kuten minäkin, tulleet osaksi mahtavaa porukkaa viime tai tänä vuonna tai aloittaneet työt jo kauan ennen minua. En ole missään työpaikassa viihtynyt yhtä hyvin ja kokenut oloani sellaiseksi ettei aina edes tunnu siltä että olisi töissä vaikka tekemistä riittäisi jaettavaksi muillekin.

Kolme vuotta sitten kuulin jonkun lausahtavan ettei Linnanmäki ole vain työ vaan elämäntapa. Sen olen itsekin todennut. Ja sen että jos joku on sitä mieltä ettei hyviä kavereita ja vahvoja ystävyyssuhteita voi saada aikuisiällä, hän ei ole koskaan työskennellyt Linnanmäellä.




Muistelen jokaista halausta, juhlaa, työpäivää ja ihmistä suurella lämmöllä ja vaikka niitä metrilakuja olisi voinut jättää syömättäkin, en kadu hetkeäkään. Olen mielettömän kiitollinen siitä että olen näiden kolmen vuoden ajalta saanut elämääni sanoinkuvaamattoman ihania ihmisiä joiden kanssa ollaan koettu yhtä sun toista niin töiden kuin vapaa-ajankin parissa. Liian harvoin elämässä tajuaa kuinka pirun onnekas sitä oikeastaan onkaan ja kun asiaa mietin kyynel silmäkulmassani, en voisi näiden kolmen vuoden jälkeen olla työstäni ja siitä seuranneista ihmissuhteista onnellisempi. On se elämä ihanaa. ♥

12.10.2013

CRAZY DAYS

Vietin eilen oikein rennon syyspäivän Tapiolassa. Hypättiin ystäväiseni kanssa bussiin ja huristeltiin määränpäähämme. Käytiin tukahduttamassa huutavat nälkämme minkä jälkeen tallustelimme kohti Hulluja päiviä nauttien ihanista syysmaisemista. Itse en ole kyseisen tapahtuman suurimpia faneja mutta siellä tulee silloin tällöin kierreltyä, usein kuitenkin kavereiden ehdotuksien seurauksena.

Katsoin edellisenä päivänä huvin vuoksi katalogia ja huomasin perjantaina myyntiin tulevan kameran jalustan. Olen harkinnut kyseisen kapistuksen ostoa ikuisuuden ja hinta oli neljän kympin tienoilla joten ei paha alkuunkaan. Myyjän esitellessä mallia selvisi ettei se ehkä ollut ihan paras mahdollinen meikäläisen tarpeisiin jo kolmenkymmenen senttimetrin korkeutensa puolesta. Viimeistään siinä vaiheessa kun naikkonen kertoi sen soveltuvan "kiinnitettäväksi puunoksalle" sekä "kallion kielekkeen koloihin roikkumaan" kerroin ystävällisesti harkitsevani asiaa ja poistuin paikalta huvittuneena ainoastaan kaksi elokuvaa kourassani.

Ostin leffojen lisäksi kaksikymmentäviisi turkoosia henkaria Tigeristä, Hennesistä niittipussukan ja boxerit David Beckhamin mallistosta. Harmi vain ettei futaria saanut kaupan päälle...


kengät, farkkupaita, takki, kaulahuivi ja hattu H&M / housut Bershka /
aurinkolasit Topman / laukku Zara

Syksyiset kadut ja ruskaiset puut, oi että mä rakastan tätä aikaa vuodesta.
Meitsi painelee nyt töihin, muistakaa nauttia syksystä sillä niin teen minäkin. :)
 

8.10.2013

LEOPARD MEETS REINDEER

Käytin ensimmäistä kertaa leopardihousuja joita metsästin hullun lailla aina viimeisimpään Helsingin reissuuni asti. Rakastan hieman erikoisempia housuja ja kyseiset pöksyt ampaisivat kyllä meikäläisen syyspukeutumisen top-listan kärkipäähän alta aikayksikön.

Posti kiikutti ovelle netin syövereistä tilaamani tuotteet joiden joukosta löytyi muunmuassa asukokonaisuuteen yhdistetyt kaulakoru ja hihaton farkkupaita. Jälkimmäisenä mainittu osoittautui hieman isoksi ja vaikka se aika alas ylettää, en anna sen häiritä. Onhan se aika kivan värinenkin.. ;)

Jaloissa törötti Tampereelta ostetut nilkkurit neonkeltaisilla, joka muuten sattuu olemaan yksi lempiväreistäni, kengännauhoilla. Sopiva hattu päähän, musta takki tasapainottamaan räiskyvää kokonaisuutta ja olin valmis päästämään leopardin ja peuran irti karsinoistaan!

kengät ja kengännauhat Skopunkten / housut Monki / hattu ja takki Weekday
/ farkkupaita, sormus, kaulakoru ja aurinkolasit Topman
 

4.10.2013

WHATEVER

Tiistaina tapahtui jotain historiallista, ostin kaksin kappalein pipoja. Eilen tapahtui jotain vielä historiallisempaa, vetäisin into pinkeänä toisen pipoista päähäni. Meikäläinen, hattuihin hurahtanut vouhottaja, käytti innoissaan pipoa. Tämä on pieni askel yhteiskunnalle mutta suuri askel minulle.

Olen nimittäin aina ollut sitä mieltä etteivät pipot ole minun juttuni eivätkä ne yksinkertaisesti sovi omaan pääkoppaani. Kai sitä joutuu jälleen kerran syömään omat sanansa ja todeta että pipo "OMG!"- ja kuvissa näkyvällä "WHATEVER"-tekstillä ovat rynnineet päähinekokoelmaani sinne lopullisesti jäädäkseen. Glitteriin juoksujalkaa jos kyseisiä pipoja himoitsee, vaikuttivat olevan melkoisen suosittuja ainakin erään teiniporukan hypetyksestä päätellen. "OMG! Siis niinq omg, omg mä niinq niiin tartten niinq ton pipon!!!"

Arvatkaa muuten onnistuinko malttamaan mieleni ja odottaa niiteillä tuunaamieni kenkien käyttämistä vasta talvipakkasilla? Niinpä niin, ne koreilivat jaloissani jo eilen syksyisten housujen siivittäessä niiden neitsytmatkaa. Ikuisuus sitten tuunaamastani niittitakista tai uudesta repusta tuskin tarvitsee sanoa mitään, ne kun ovat täydellisyyden perikuvia omissa kategorioissaan.

kengät 2nd hand + DIY / housut ja reppu H&M / t-paita Seppälä / takki Weekday + DIY / aurinkolasit Topman / pipo Glitter
 
Mitäs mieltä siellä ollaan, annetaanko pipon jäädä päähän vai heitetäänkö pakkaseen?
Ihanaa viikonloppua kaikille :)