30.9.2014

IN THE STREETS OF BARCELONA

Meikän ja ystäväiseni Ninan ensimmäinen päivä Barcelonassa ehti edetä viime postauksessa Antoni Gaudin suunnitteleman Casa Milàn hassujen muotojen ihmettelyyn mistä se jatkui kauniita katuja talsien kohti samaisen herran suunnittelemaa La Sagrada Família-kirkkoa joka on ainakin turistien määrästä päätellen kuuluisin nähtävyys kaupungissa. Mä rakastan koko sydämeni pohjasta liikkua kävellen ulkomailla, näin saa todella paljon irti ja ehtii rauhassa ihmetellä mitä mielen ikinä tekeekin. Voi halutessaan pitää pieniä taukoja, pysähtyä ottamaan parit kuvat kauniilla kadulla eikä oikeastaan ole kiire mihinkään. Päästiin ilman minkäänlaisia kommenverkkejä vai pitäisikö sanoa eksymisiä perille ja kyllähän se kirkko oli aika vaikuttavan näköinen.

Aikamme ihmeteltyämme aloimme siirtymään kohti seuraavaa kohdetta, ihan jo senkin takia että epäilyttävät tummat sadepilvet alkoivat vallata taivasta mutta onneksi vettä vain hieman tihutti eikä kastuttu läpimäriksi. Casa Battló oli rakennus mitä kohden suunnistimme. Köpöttelimme kaduilla ja poikkesimme muutamissa kaupoissa. Ostin Bershkasta maailman päheimmän takin ja t-paidan. ;)

Ennen kuin suuntasimme La Ramblalle eli kävelykadulle, pysähdyimme Plasa de Catalunyan suihkulähteiden katveeseen. Tässä vaiheessa päivää pohdimme mihin mennä tyydyttämään näläntunnetta ja kyllähän siihen viinihampaan kolotukseenkin täytyi jotain apua saada. :D Lähdettiin siis kävelemään La Ramblaa pitkin pikkuhiljaa kohti satamaa, katseltiin kojuja ja yritettiin päästä eteenpäin ihmisvilinässä. Ei kerrassaan mitään toivoa että siellä olisi saanut otettua hienoa kuvaa koska ihmisiä vain rynni joka puolelta. Eikä jaksettu nähdä vaivaa räpsiä kuvia, ei varmasti olisi erottanut edes koko kävelykatua heilahtaneiden ihmismassojen seasta.. Jossain vaiheessa päätettiin poiketa Ramblalta ja päädyttiin Placa Reial-nimiselle aukiolle jossa etsittiin miellyttävä ravintola.
 
Aina välillä syömisemme lomassa päivittelin Ninalle että miksi hitossa kaikki ihmiset kuvaavat jotain random-katulamppuja jotka olivat keskellä aukiota. Huvittavintahan tässä on se etten juuri sillä hetkellä muistanut itsekin kirjoittaneeni muistiinpanoihini näistä katulampuista jotka ovat myös Gaudin käsialaa.. No, sattuuhan sitä paremmissakin piireissä, hah. Syöpöttelytuokion jälkeen palattiin takaisin kävelykadulle ja tallusteltiin sen päähän mistä satama-alue alkaa.
 
Koko päivän viipotettuamme siellä sun täällä ilta alkoi kolkutella ovella. Hissukseen suuntasimme hotellille jossa otimme rennosti, kuuntelimme musiikkia ja selailimme päivän mittaan räpsityt kuvat läpi. Ensimmäinen päivämme oli todella ihana! :)
 
Toisena päivänä meille kävi pienoinen meistä riippumaton takaisku. Mistä on kyse?!
Se selviää seuraavassa osassa sarjassamme seikkailut Barcelonassa. ;)
 
TO BE CONTINUED..
 
 

28.9.2014

BARCELONA, BABY

Hola! Meikäläinen suuntasi maanantaina iltapäivästä Helsinki-Vantaan lentokentälle, turvatarkastuksen jälkeen köpöttelin lentokoneeseen ja lensin Barcelonaan. En ole koskaan siellä ollut ja hieman jännitti koska en ole ikinä ypöyksin lentänyt vieraaseen maahan, puhumattakaan siitä että vastassani ei ollut ketään. Saavuttuani ulos lentokentältä suuntasin suoraan taxiin koska mulla ei rehellisesti sanottuna ollut hajuakaan siitä mihin pitäisi mennä. Olin tietenkin viisaana poikana tehnyt taustatutkimukseni huolellisesti ja selvittänyt lentokentältä johon saavuin olevan hotellille matkaa noin kymmenisen kilometriä. Vastoin kauhuskenaarioitani, taxikuski ei huumannut, raiskannut ja ryöstänyt minua vaan pääsin näppärästi hotellille johon tsekkasin itseni sisään.

Ystäväni Nina lensi saman illan aikana, kuitenkin yli neljä tuntia minua myöhemmin, Barcelonaan ja seikkaili hieman pidemmän matkan toiselta lentokentältä hotellille. Tein hotellissa mahtavat sotasuunnitelmat meidän minilomalle, tutkailin karttaa ja tein siihen asiaankuuluvia merkintöjä. Kun aika koitti, ryntäsin hotellin aulaan ystävääni vastaan ja voi että tuli iloinen fiilis kun näimme pitkästä aikaa. Siellä muut turistit ihmeissään katselivat kun hyökkäsimme rutistamaan toisiamme. Koska oli niin myöhä, meillä oli molemmilla huutava nälkä ja halusimme herätä aikaisin seuraavaan päivään käväisimme vain syömässä hotellin yhteydessä sijaitsevassa ravintolassa. Nukkumaanmeno saattoi tosin hieman venähtää suunnitellusta, sen verran kuulumisia oli vaihdettavana.. :D
 
Seuraava aamu alkoi yhtä ruokaisissa merkeissä kuin ensimmäinen iltakin, aamupalaa nassuun! Hotelli oli todella positiivinen yllätys. Ystävällistä ja avuliasta henkilökuntaa, loistava sijainti, siisti huone ja hyvä suihku sekä supermarketteja lähellä joista sai ostettua esimerkiksi vesipulloja kellon ympäri. Ainoa miinus oli se ettei aamupala sisältynyt hintaan mutta otettiin se silti ja kyllä siitä mielellään maksoi, se osoittautui nimittäin todella kattavaksi ja mikä tärkeintä - maittavaksi.
 
Heti aamupalan jälkeen starttasimme ensimmäisen kokonaisen päivämme Barcelonassa. Oltiin suunniteltu suuntaavamme ensin Port Vell-satamaan johon oli hotelliltamme naurettavan lyhyt matka, etenevämme sieltä La Ramblaa pitkin keskustaan päin ja suunnistavamme erinäisille nähtävyyksille. Noh, lähdettiinkin vahingossa kävelemään ihan eri suuntaan kuin meidän oli tarkoitus ja löysimme itsemme Eixamplesta. Mutta sehän ei meitä haitannut, sillä sielläkin olimme suunnitelleet käyvämme. Emme muuten kertaakaan kulkeneet julkisilla joten Barcelonan katuja ja rakennuksia tuli ihasteltua apostolin kyydillä oikein urakalla. :)
 
Tähän pisteeseen eteni ensimmäinen päivämme mutta minne matka jatkui seuraavaksi? Se selviää seuraavassa Barcelona-postauksessa. ;) Pysykää kuulolla.
 
TO BE CONTINUED..
 
 

21.9.2014

I HAVE A PROBLEM

Mulla on ongelma. En tiedä olenko ainoa bloggaaja joka tällaisia ongelmia päänvaivakseen haalii mutta mua suoraan sanottuna ärsyttää. Mistä siis on kyse, sitä yritän nyt avata parhaani mukaan. Olen kova poika räpsimään kuvia, niin itsekseni kuin ystävieni kanssa. Olen myös todella kova poika puuhastelemaan erinäisiä juttuja ja etenkin nyt syyskuussa kaikenlaisia rientoja, niin etukäteen suunniteltuja kuin totaalisen ex-tempore-päräytyksiä, on tupannut jokaisen kulman takaa. Nämä asiat yhdistettyinä johtavat siihen että kuvia joita haluaisin blogiini päivitellä kertyy niin paljon etten tiedä mistä aloittaa. Sitten kun aikaa on kulunut tarpeeksi, mietin kuvien olevan jo liian vanhoja. Tämän jälkeen ajattelen että enhän mä nyt vaivalla otettuja kuvia voi jättää julkaisemattakaan. Ja silloin kun kuvia on eri päiviltä ja tapahtumilta en edes tiedä aloittaisinko viimeisimmistä vai uusimmista.

Haluan pitää blogissani edes jonkinlaisen tason postauksissani ja jos mietin itseäni blogien lukijana, luen mieluiten blogeja joiden tekstin ja kuvien eteen on nähty enemmän vaivaa kuin hätäisesti eteisessä räpsäistyihin kuviin höystettynä tekstillä "Moikkamoi ihanat, tässä kuva kananmunasta jonka söin ja päivän asu. Nyt täytyy taas rientää heippahei!!". Tulin siihen tulokseen ettei nyt auta muu kuin tarttua härkää sarvista ja antaa mennä vaan.

Aloitetaan vaikka näistä kuvasista jotka otimme ystäväni Ninan kanssa hänen viimeisimmällä visiitillään Suomeen. Meidän perinne on mennä läheiseen lintutorniin juoruilemaan, kuuntelemaan Kaija Koota, kuvailemaan ja rentoutumaan. Sinnehän me tälläkin kertaa suuntasimme mutta se ei todellakaan ollut hyvä idea - ainakaan meikäläisen kukkatakin puolesta. Ette voi edes kuvitella kuinka paniikissa olin kun yhtäkkiä keskellä metsää huomasin satojen ampiaisten himoitsevan takkini kukkia?! Emme edes kissaa ehtineet sanoa saatika sitten yhtäkään kuvaa räpsäistä kun pingoimme keskellä mutaisia metsäpolkuja pakoon surisevia kammotuksia. Ovelina kettuina löysimme kuitenkin muita paikkoja napsia kuvasia ja saimme asiamme toimitettua juuri ennen järkyttävää ukkosmyrskyä. Otimme postauksen ensimmäisen kuvan viimeisenä eikä varmastikaan uskoisi että kuvan oton aikana taivas oli sysimusta, salamat viuhuivat ja ensimmäiset sadepisarat osuivat poskiini. Juuri ennen järkyttävän ukkosmyrskyn ja sadekuuron alkua ehdimme suojaan mummolaani ja saimme syödä mahamme kylläisiksi.

kengät Bershka / housut H&M / laukku Zara / t-paita Primark /
takki Topman / kaulakoru Glitter / aurinkolasit Rayban
 
Lähden huomenna Barcelonaan missä tapaan tässäkin postauksessa nähdyn Ninan joka puolestaan lentää määränpäähän Lontoosta. Saa nähdä millainen miniloma tästäkin tulee.. :D Kävin muuten parturissa pari päivää sitten mutta eihän sitäkään näistä VANHOISTA kuvista huomaa. Mun täytyy ihan oikeasti varmaan pitää joku throwback-teemaviikko täällä blogin puolella kun palaan matkaltani että saan mielenrauhan ja kuva-arkistoissa lymyilevät mestariteokset pääsevät muidenkin kuin oman silmäparini nähtäville. ;)
 
On tää bloggailu sitten rankkaa.
 
 

12.9.2014

MY BANNER IS COOLER THAN YOURS

Eräänä kauniina päivänä meikäläisen päähän putkahti vallan mainio ajatus. Mun mainiot ajatukset liittyvät milloin mihinkin ja tällä kertaa mielessä pyöri iänikuinen päänvaiva blogini bannerista. Tuntuu etten ole siihen ikinä tyytyväinen enkä osaa muokkailla ja yhdistellä kuvia kovin erikoisesti. Mulla on ollut aina outo fiksaatio piirrettyihin kuviin ja olen aina tiennyt että haluan mieluiten piirretyn kuvan koristamaan blogiani aitiopaikalle.

Laitoin viestiä ihanalle Mirvalle johon tutustuin tänä vuonna töiden parissa ja hän otti haasteen vastaan. Tiesin että häneen voi asiassa luottaa, onhan hän sentään jo Picassonkin lahjoja lähentelevä taiteilijasielu ja piirtää todella, todella lahjakkaasti. Muotoilen asian nyt vaikka näin etten muita edes työhön harkinnut ja hyvä niin sillä Mirva hoiti homman kotiin ja ylitti kaikki odotukseni. Meinasin lentää perseelleni kun eilen keskellä metsää sain kuin ihmeen kaupalla naamakirjan viestisovelluksen toimimaan ja näin valmiin bannerin! :D

Ainoat vaatimukseni olivat minä tunnistettavana hahmona, blogin nimi, sateenkaari, kala ja kengät eli muhun liittyviä asioita. Nehän upouudesta bannerista löytyvät kuten myös uistimia, lentokone, aurinko, hiuslakkaa ja kenties rakkauteni Kaija Kootakin kohtaa on havaittavissa? ;) Banneri on ihanan värikäs ja räiskyvä mikä sopii blogiini kuin nenä päähän, sillä sellainen persoonahan minä olen. Nappisuoritus, ellen sanoisi.

Mä arvostan ihmisiä jotka oikeasti osaavat asiansa ja jaksavat vuokseni nähdä vaivaa, mieletön kiitos vielä Mirvalle tästä upeasta luomuksesta. ♥ Kertaheitolla meikäläisen bannerihuolet heitettiin unholaan. Sanotaan nyt vielä kerran, mä rakastan blogini uutta keulakuvaa. Mitäs mieltä ruudun siellä puolen ollaan tästä taideteoksesta? :)
 
 

7.9.2014

THERE'S PLENTY OF FISH IN THE RIVER

Joka ikinen vuosi harmittelen sitä etten töiltäni ehdi lomailla mökillä kuin viikon. Aivan sama sinänsä kuinka kauan aikaa mökkimaisemissa vietän sillä otan tietenkin ilon irti jokaisesta hetkestä ja nautin mökkeilystä koko sydämestäni. Silloin tällöin mielessä on pyörinyt ajatus syksyisestä reissusta Pohjois-Suomen ruskaisiin maisemiin ja tänä vuonna se tapahtuu. Saatiin faijan kanssa kuin ihmeen kaupalla aikataulumme sopimaan niin että päästään mökkeilemään neljäksi päiväksi. Startataan auto anivarhain sunnuntain ja maanantain välisenä aamuyönä ja kurvaillaan läpi Suomen aina määränpäähämme asti Taivalkoskelle. Aivan ihanaa, oon niin innoissani etten meinaa pysyä kahluusaappaissani! :D

Arvatkaapa vaan mitä aion tehdä? No kalastaa tietenkin. Pistän kuulkaa virvelin heilumaan siihen tahtiin ettei ole aikoihin eletty ja tavoitteena on saada joka ilta savustuspönttö sauhuamaan ja maittavaa itse pyydettyä lohitaimenta palan painikkeeksi. Oon tainnut tän aikaisemminkin sanoa mutta mä en oikeasti tiedä mitään niin rentouttavaa kuin kalastus. Jo pelkästään se kaunis luonto minkä näkee ympärillä on niin upeaa katseltavaa ja seisosessa keskellä jokea kuulee ainoastaan pauhaavan kosken ääniä. Puhumattakaan siitä jännityksestä kun kala nappaa vieheen suuhunsa ja siitä alkaa taistelu joka päättyy onnistumisen tunteeseen vasta siinä vaiheessa kun kala on turvallisesti haavissa. Tajusin että mulla on tämän kesän mökkireissulta julkaisemattomia kuvia ja nehän sopivat huomenna alkavaan reissuun kuin nenä päähän. Sen pidemmittä puheitta, seuraavanlaisiin maisemiin ja tunnelmiin pääsen viettämään tulevat päivät. :)

Nyt vaan kaikki toivotte meikäläiselle kireitä siimoja, palailen asiaan mitä pikimmiten palattuani mukanani toivottavasti rutkasti kalavaleita. ;)
 
 

1.9.2014

VITUN HINTTI. #KUTSUMUA

"Kolmen vuoden henkinen helvetti". Näin kuvailen omaa aikaani yläasteella. Jos jotain voin käsi sydämellä teille kertoa, on se se seikka että minä jos kuka tiedän miltä tuntuu olla koulukiusattu. Tiedän sen tunteen kun ei vain halua mennä kouluun yksinkertaisesti niiden kiusaajien takia. Tiedän sen tunteen kun pelottaa. Tiedän senkin tunteen kun ei vain uskalla olla oma itsensä vaikka kuinka haluaisi ja miettii kyynel silmäkulmassaan onko vika minussa.

Yläasteella koulukiusaaminen oli pahinta mutta koko elämäni ajan olen joutunut kuuntelemaan haukkumisia jotka yleensä sisältävät joko sanan homo tai hintti. Vielä tänäkin päivänä, mutta huomattavasti vähemmässä määrin. Kadulla, baarissa ja jopa töissä. Olen kuitenkin aina ollut todella vahva ihminen ja voin sanoa rehellisesti myös sen että koulukiusaamisellani oli onnellinen loppu. En antanut periksi tai masentunut, vaikka vaikeaa se olikin. Osasin nostaa itseni kiusaajien yläpuolelle ja tiesin vian olevan heissä eikä minussa. Ja niinhän se lähestulkoon aina menee, ne jotka kiusaavat purkavat omaa pahaa oloaan muihin. Poika joka teki elämästäni helvettiä kolmen vuoden ajan ja sai kyyneleet valumaan silmäkulmistani tuli itse näyttävästi kaapista heti yläasteen loputtua. Käveli katuja omana itsenään, niin kuin minäkin olen jo pitkään kävellyt. Olisin kävellyt jo yläasteenkin mikäli tällainen omasta itsestään epävarma koulukiusaaja ei olisi ollut osa elämääni, saanut minua pelkäämään ja epäilemään.

Saattaa kuulostaa todella oudolta mutta katsoessani omaa elämääni taaksepäin, olen iloinen että jouduin kokemaan kaiken tuon sillä se vahvisti mua ihmisenä. Näin ei ikävä kyllä kaikkien kohdalla ole ja halusin kertoa oman tarinani #kutsumua-kampanjan tiimoilta.

Kiusaajia lähestyn kysymyksellä. Miltä tuntuisi jos joku kohtelisi sinua samanlailla kuin kohtelet silmätikkujasi? Niinpä, ei varmastikaan kovin kivalta. Haluan sanoa kaikille jotka koulukiusaamista vasten tahtoaan joutuvat kestämään että ette ole yksin. Ihan jokaista haluan muistuttaa siitä että erilaisuus on rikkaus, ei syy kiusata. Muistakaa tämä. ♥

#äläkiusaa