28.9.2016

MUIKKUNEN JA SATEENKAARITÖNÖ

Loppukesästä ystäväni Mira hurautti autolla noutamaan meikäläisen ja kurvasimme suorinta tietä Naantaliin. Mikäs muukaan se meillä lapsenmielisillä oli kohteena kuin Muumimaailma. Voitteko kuvitella, olin siellä ensimmäistä kertaa tämän kesän lopussa. Siis ensimmäistä kertaa koko elämäni aikana. Mikä kamala kohtalo, yli 24 vuoteen en ole päässyt viipottamaan muumien luvatussa maassa. Mutta eikös sitä sanota että parempi myöhään kuin ei milloinkaan. Päästiin hyvin perille ja saatoimme jo porteilla saada hieman oudoksuvia katseita, meillä kun ei lapsia ollut mukana. Mutta kyllä sitä nyt aikuisetkin saavat hauskaa pitää ja sen tämä kaksikko kyllä taitaa. ;)

Muumit on oikeasti parhautta, katselen niitä vielä tänäkin päivänä etenkin jos olen kipeänä sohvan nurkassa. Puhumattakaan muumimukeista joiden intohimoinen keräilijä olen. Saatoin olla vähän liian innoissani kun näin muumitalon ja pääsin sinne sisälle ihastelemaan. Viipotettiin ympäri aluetta ja käytiin kaikissa mahdollisissa rakennuksissa, aina Hemulin talosta Pikku Myyn kurpitsaan. Jonotettiin tietysti myös kiltisti kaikkien hahmojen kanssa yhteiskuviin ja saatoin saada Nuuskamuikkusen hieman hämmentymään, heh. Kyllä meille muutama lapsiaan valvova aikuinen naureskeli kun innoissamme teimme samoja aktiviteetteja kuin heidän pienokaisensa.

Kävästiin päivän mittaan tottakai syömässä ja pelejä pelaamassa. Pakko muuten mainita että pelikojulla oli töissä aivan mielettömän mukava myyjä, Alexis, jonka kanssa heitettiin mitä mainionta läppää. Voitin itselleni pääpalkinnon heittopelistä joka oli oikeasti hankala. Nyt mulla on ikioma pehmolelu lapsuudenidolistani eli tietenkin Muikkusesta. Lähetettiin tietysti myös perinteiset postikortit perheillemme. "Kato äiti, meitsi on muumimaailmassa!"

kengät Primark / shortsit ja legginsit Zara / t-paita ja farkkupaita H&M / takki Weekday /
aurinkolasit Bershka / bandana 2nd hand
 




Meillä oli ihan superhauskaa! Toki se nyt on fakta ettei tekemistä aikuisille ole niin paljon kuin pikkuisille lapsille mutta kyllä me aikaa saatiin hyvin kulutettua. Voin vastedes sanoa että olen ottanut asukuvia blogiini Muumitalon portailla, so cool.
 
Niin ja sitten kun voitan lotossa, rakennutan itselleni tuollaisen sateenkaaritönön kymmenen kertaa isompana.
 
 

22.9.2016

TULOSSA: AHTERIKUVIA?

Täällä ollaan! Pitkästä aikaa, tiedetään. Viime aikoina on ollut jollain tasolla hankalaa edes aloittaa rustaamaan postausta. Sanon kuitenkin jo tähän alkuun sen että älkää mistään blogin hautaamisesta kuvitelkokaan sillä olen blogannut jo monen monta vuotta. Siinä ajassa tästä on oikeasti tullut iso osa elämääni, sellainen osa mitä mietin todella paljon - vaikken hetkeen postaisikaan. Tästä saattaa tulla maailman sekavin postaus mutta annan nyt ajatusten virrata näppäimistön kautta tähän tietokoneen ruudulle. Olen vuosien saatossa huomannut myös sen että ajatusten purku ikiomaan blogiin auttaa jollain tavalla. :)

kengät Nike / housut ja paidat H&M / aurinkolasit Glitter / bandana Beyond Retro

Ehkä se menee niin että kun jollain elämän saralla on hetken hieman vaikeampaa, heijastuu se meikäläisen kohdalla myös blogiin. Niin oudolta kuin se kuulostaakin, mulla on todella paljon motivaatiota kirjoitella ja valokuvata. Mutta joskus ei vaan jaksa. Saatan jälleen kerran tapani mukaan kuulostaa paljon dramaattisemmalta kuin tarkoitus olisi, älkää siis myöskään kuvitelko että ryven synkissä ajatuksissa, olen aivan poissa tolaltani tai että asiat olisivat täysin päin persettä.

Tiedätte varmasti myös sen että lopetin työt kesällä täysin omasta tahdostani jonka jälkeen olin mökillä yli kuukauden. Nyt syksyllä olen muunmuassa viettänyt paljon aikaa ystävieni kanssa, nauttinut elämästä, metsästänyt Pokemonéja ja alkanut jo hyvissä ajoin suunnitella uhkaavasti lähestyviä syntymäpäiväjuhliani. Voin oikeasti rehellisesti käsi sydämellä sanoa olevani onnellinen ja yhtä iloinen kuin ennenkin. Mikään ei sillä saralla ole muuttunut. Olen kuitenkin huomannut sen että itseäni pistää miettimään se millaista kohtelua sain tänä vuonna työpaikalla jossa tein pääsääntöisesti duunia melkein kuusi vuotta. En kadu sitä että otin loparit, päinvastoin.

Edessä on todellakin paljon uusia mahdollisuuksia mutta jollain omituisella tavalla mua jännittää. Meinasin kirjoittaa pelottaa, mutta se ei ehkä ole aivan oikea sana. Myönnän, olen ihminen joka miettii asioita joskus aivan liikaa. Entä jos saan uuden työn ja sielläkin tulee vastaan samanlaista paskaa? En sano tätä itserakkauttani mutta tiedän olevani mahtava työntekijä kaikin puolin ja etenkin asiakaspalvelun rautainen ammattilainen. Teen työt aina sataprosenttia lasissa eikä se siitä kiikasta. Mun täytyy vaan muistaa se että näitä asioita koin ainoastaan yhdessä työpaikassa, lukuisat muut duunipaikat ja etenkin työyhteisöt elämässäni ovat olleet aina ihania.

Silloin tällöin myös blogini kärsii siitä että yksinkertaisesti ajattelen liikaa. Mulle on oikeasti käynyt muutamia kertoja niin että olen ollut kuvaamassa enkä ole ikinä kuvia täällä julkaissut koska ajattelen etteivät ne ole tarpeeksi hyviä. Tämä on mun blogi ja kirjoitan tätä edelleen ensisijaisesti itselleni. Toki se että tiedän tekstejäni luettavan merkitsee mulle ihan hirveästi ja sydäntäni lämmittää se jos saan edes yhden ihmisen iloiseksi kirjoituksillani, annettua inspiraatiota valokuvillani ja tyylilläni tai jos saan jonkun nauramaan letkautuksillani. Tämä on mun blogi ja voin postata tänne vaikka valokuvan omasta ahteristani jos siltä tuntuu, haha.

Niin. Tällaista vähän syvällisempää tekstiäkin välillä. Korostan vielä sitä että mulla on kaikki hyvin, eikä todellakaan kannata huolestua. Kai mä yritän itselleni sanoa ettei aina kannata miettiä liikaa. Vastedes lupaan tehdä postauksen otsikolla "MY ASS" jos siltä tuntuu. Tällä kertaa kuvien puolesta tykitin eilisen asukuvat ilmoille. Voin kertoa että näitä Repe-pöksyjä metsästin kissojen ja koirien kanssa... Väiski-pöksyt multa löytyy jo ja näiden uusimpien housujen kaveriksi hankin myös paidan. Yhdistin molemmat ronskisti samaan asukokonaisuuteen ja olin kirjaimellisesti yltä päältä sorsissa.
 
Eipä muuta tällä erää, sain sanottua sen mitä halusin saada sanotuksi.
Rakkaudella, söpö Joninne
 
 

5.9.2016

EI TULLU MIEHIÄ

Juhuu! Kello lähestyy uhkaavasti iltakymmentä ja meitsillä on herätys aamuyön pikkutunneilla kolmelta, heh... Tiedän jo nyt että tulen kuolemaan kun herätyskello pärähtää soimaan mutta kai sitä nukkua ehtii myöhemminkin. Minkä takia herään näin kammottavan epäinhimilliseen aikaan? No, minäpä kerron. Lähden vielä käymään mökillä niin sanotusti hyvän sään aikana, tosin enhän minä tiedä sataako siellä koko ajan vai paistaako aurinko kirkkaalta taivaalta. Tarkoitin lähinnä sitä että pääsen vielä näin syksyn alusta käväisemään mökillämme ilman järkyttävää kylmyyttä tai jäätäviä lumikinoksia. :D Reissu tulee taatusti sisältämään paljon kalastusta, mitä toki sisälsi myös aiempi paljon pidempi mökkivisiittini.

Joku varmasti miettii tämän postauksen otsikkoa. Usean vuoden olen virvelillä viuhtonut menemään mutta vieläkään ei ole koukkuun tarttunut sitä komeaa kalamiestä vastarannalta. Enkä ole kahluuhousuissani joen tannerta talsiessani törmännyt siihen unelmien urokseen. Täytyy siis jatkaa yrittämistä sinnikkäästi. ;) Jos musta ei kuulu pitkään aikaan, olen todennäköisesti erakoitunut jonnekin päin Pohjois-Suomea elämäni rakkauden kanssa.

Tällaisia maisemia kohti meikäpoika suuntaa. Älkää kuitenkaan huolestuko, tällä kertaa en vietä mökillämme kuukautta eikä niin pitkää taukoa postauksissa ole todellakaan luvassa. Jysäyttelen tietenkin etenkin snapchatin puolelle videoita ja kuvia joten käykää ihmeessä seuraamassa jos haluatte seurata meitsin viiletyksiä. sopojoni on tämä tuttu nimimerkki. :)
 
Pitäkää peukkuja ja toivottakaa meitsille kireitä siimoja! Ensi kertaan. ♥
 
 

4.9.2016

SUO, KUOKKA JA SÖPÖ

Heitin mökillä kumpparit jalkaan ja lähdin samoilemaan suolle. Vaikka en löytänytkään kuin ainoastaan yhden nuhjuisen hillan jota en voinut edes poskeeni pistellä, ei se menoa haitannut. Oikeastaan aivan sama olinko sitten suolla tai veneessä joen päällä, maisemissa silmä lepää. Mä oikeasti viihdyn metsän keskellä ja monet läheiset ystävänikin sitä usein ihmettelevät että meitsi viilettää ympäriinsä kumppareissa tai koskee paljain käsin limasiin kaloihin. Naurahdan aina että mulla on kaksi puolta. Nautin luonnossa oleskelusta ja saan siitä vaikeasti selitettävää voimaa, kun taas rakastan myös tälläytyä parhaimpiini ja kävellä keskellä Helsingin ruuhkaisia katuja.

Suolla tarpominen on muuten yllättävän raskasta puuhaa.. Vähän väliä jalat uppoavat syvyyksiin ja joutuu oikein taistelemaan että pääsee liikkumaan. Mun seikkailu suolla oli muutenkin yhtä kamppailua henkiin jäämisestä, onnistuin nimittäin suututtamaan lauman maa-ampiaisia jotka pörräsivät ympärilläni uhkaavasti. Onnistuin kuitenkin samoilijan taidoillani karkottamaan vihulaiset kimpustani ja selvisin ilman pistoksia. :D
 
Nyt aion jatkaa sunnuntaisen illan viettelyä ja syventyä Valehtelevien viettelijöiden (että mä vihaan tota suomennettua nimeä...) maailmaan ja palaan kuulkaas asiaan jo huomenissa. ;)